Osteoporoosi

Osteoporoosissa luun mineraalimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut siten, että sen lujuus heikkenee. Tällöin luu voi murtua vähäisestäkin vammasta. Luukudos ”elää” alati, kun vanhaa luuta hajoaa ja uutta syntyy tilalle. Kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti luuta syntyy enemmän kuin hajoaa, joten luun lujuus lisääntyy. Sen jälkeen luuta hajoaa enemmän kuin syntyy. Iän karttuessa luun lujuus hiljalleen heikkenee.

Osteoporoosi on naisilla yleisempi kuin miehillä. Noin neljä kymmenestä yli 50-vuotiaasta naisesta saa nikamamurtuman tai reisiluun kaulan tai rannemurtuman loppuelämänsä aikana. Merkittävä syy näihin murtumiin on osteoporoosiin liittyvä luun hauraus.

Salakavala eteneminen

Perinnölliset seikat vaikuttavat siihen, että toisilla luun tiheys kasvaa nuorena suuremmaksi tai myöhemmällä iällä hajoaa nopeammin kuin muilla. Muita syitä osteoporoosiin ovat: vähäinen liikunta, tupakointi, laihuus, kuukautisten loppuminen tavallista aikaisemmin, vähäinen kalsiumin saanti ravinnossa, D-vitamiinin puute

pitkäaikainen suun kautta nautittu kortisonilääke, jotkin muut lääkkeet, etenkin epilepsialääkkeet, jotkin kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet, esimerkiksi keliakia, lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto ja maksasairaudet.

Osteoporoosi ei “tunnu”, joten sen olemassaoloa ei ole mahdollista tietää etukäteen ilman mittauksia. Silloin kun syntyy osteoporoosiin liittyvä luunmurtuma, taustalla on yleensä vuosikausia kestänyt luukato.

Murtuma voi tulla selkänikamaan pienen tärähdyksen yhteydessä, jolloin nikama luhistuu kasaan. Oireena on kova kipu, joka paikallistuu selkärangan johonkin osaan.

Toinen yleinen murtuma on reisiluun kaulan murtuma, joka syntyy kaaduttaessa. Kolmanneksi tavallisin murtumatyyppi on ranneluun murtuma. Myös muihin luihin voi ilmaantua murtumia vähäisten vammojen yhteydessä.

Osteoporoosin toteaminen

Osteoporoosi todetaan luuntiheyden mittauksella. Luun tiheyttä ei mitata ”varmuuden vuoksi” pelkän iän perusteella. Lääkäri arvioi, milloin on aiheellista tutkia luuntiheys. Tutkimusaiheita ovat esimerkiksi vähäisen vamman aiheuttama murtuma, pitkäaikainen kortisonihoito tai se, että yli 65-vuotiaalla todetaan useita osteoporoosin riskitekijöitä.

Osteoporoosi todetaan erityisellä DEXA-laitteella, joka mittaa luun tiheyttä. Tavallisesti tiheys mitataan lannenikamista ja reisiluun yläosasta. Osteoporoosista puhutaan silloin, kun luun tiheys noin 25 prosenttia pienempi kuin 20–40-vuotiailla. Jos tiheys on selvästi alentunut, mutta vähemmän kuin 25 prosenttia, kyseessä on luun tiheyden väheneminen eli osteopenia.

Osteoporoosin hoito

Osteoporoosin hoidon tarkoitus on vähentää luunmurtumien määrää. Osteoporoosin toteamisen jälkeen riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ja liikunta ovat tärkeitä.

Osteoporoosin lääkehoito aloitetaan aina, jos todetaan osteoporoosiin liittyvä murtuma. Lääkitystä voidaan harkita myös muissa tilanteissa, jos osteoporoosin kehittyminen on nopeaa, esimerkiksi suun kautta annosteltavan pitkäaikaisen kortisonihoidon aikana. Pelkkä luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi ei automaattisesti ole lääkehoidon aihe.

Pisimpään käytettyjä lääkkeitä ovat bisfosfonaatti-lääkkeet, joita suun kautta annostellaan kerran viikossa tai kerran kuussa. Teriparatidi on lisäkilpirauhashormonin kaltaisesti vaikuttava lääke, jota annostellaan kerran päivässä pistoksena ihon alle. Denosumabi ja romosotsumabi ovat uusia pistoksena annettavia lääkkeitä, joita annostellaan kerran kuukaudessa tai kerran 6 kuukaudessa. Myös estrogeni-hoito on naisilla mahdollinen.

Lääkehoidon ohella huolehditaan aina myös perushoidosta: riittävästi liikuntaa sekä kalsiumia ja D-vitamiinia.

Liikunta lisää luun lujuutta. Edullisin on liikunta, jossa syntyy tärähtelyjä luustoon, esimerkiksi reipas kävely, lenkkeily ja pallopelit. Myöhemmällä iällä kaikki liikunta, joka ylläpitää lihasten kuntoa, ehkäisee kaatumisia ja sitä kautta murtumia.

Osteoporoosin ehkäisyyn kuuluu myös sitä lisäävien riskitekijöiden välttäminen, kuten tupakoinnin lopettaminen ja liiallisen laihduttamisen välttäminen.

Lähde: Duodecim