Muistista

”Apua minä unohdin sen, se on dementiaa!”

Meillä voi olla silloin tällöin vaikeuksia muistamisen kanssa ja etenkin ikääntyessä koemme, että muistimme on huonompi

Kun tavarat ovat kadoksissa ja sanat menevät sekaisin, eikä asiat, nimet tai tapahtumat palaa millään mieleen tai kun kesken lauseen unohtaa, mitä olikaan sanomassa, silloin mielessä välkkyy varoitusvalo ja ajatus: ”Apua, nytkö se dementia iski”.

Muistiongelma vai -sairaus?

Ikääntyessä meidän ”kovalevymme alkaa olla täynnä ” eikä ole ihme, jos muutama ”lipsahdus” muistitoiminnoissa tapahtuu. Ohimenevää muistiongelmaa esiintyy erityisesti silloin kun olemme väsyneitä, stressaantuneita, kipeitä tai masentuneita.

Varsinaisesta muistisairaudesta on kysymys silloin, kun unohtaminen on jatkuvaa. Muistikuvien puuttuminen samalta päivältä, arjentoimintojen sujumattomuus tai

eksyminen tutussa ympäristössä saattavat olla hälytysmerkkejä muistin toimimattomuudesta.

Muistisairaudessa voi esiintyä myös seuraavia asioita:

Arjen askareet eivät suju. Sovitut käynnit unohtuvat. Tuttujen laitteiden käyttö ei onnistu. Laskun maksu on vaikeaa. Unohtaminen häiritsee kommunikointia. Sanojen käyttö vaikeutuu. Väärien sanojen käyttö yleistyy. Puhuminen hidastuu. Vetäydytään sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Muistisairaudeneri vaiheista

Tilanne on hankala myös silloin, kun läheinen sairastuu ja hänen kohtaamisensa vaikeutuu. On lohduttavaa tietää, että lievästi muistisairas ihminen pystyy yhä puhumaan ja kirjoittamaan kokonaisia lauseita, puhumaan suunnilleen ymmärrettävästi, aloittamaan puhumisen seurassa ja osallistumaan keskusteluun pienessä piirissä. Lievästi muistisairas ihminen kykenee seuraamaan televisiota, lukemaan, kertomaan kokemuksistaan ja kuvailemaan päivän tapahtumia.

Muistisairaan kannattaakin ylläpitää sosiaalisia suhteitaan ja jatkaa harrastuksiaan. Muistin tueksi voi ottaa käyttöön muistilaput ja kalenterit sekä tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Muistia voi harjoittaa ratkomalla ristikoita ja lukemalla lehtiä.

Keskivaikeaa muistisairautta poteva henkilö kykenee edelleen puhumaan ymmärrettävästi lyhyillä lauseilla ja tutuilla sanoilla. Hän ymmärtää jokapäiväisiin toimiin liittyviä asioita ja kykenee viestimään tarpeitaan sekä kertomaan sanattomasti tunteistaan. Läheisyys ja koskettaminen muuttuvat vähitellen tärkeimmiksi kommunikaation muodoiksi.

Musiikin kuunteleminen, ruoasta nauttiminen, valokuvien katseleminen, ulkoileminen ja puhumisen tukeminen ilmein on tärkeää.

Muistisairauden edetessä vaikeaan muotoon voi sosiaalinen kanssakäyminen muodostua hieman hankalammaksi. Muistisairas kykenee kuitenkin yhä näyttämään tunteitaan ja kertomaan perustarpeistaan erilaisin ilmein ja elein. Kommunikointi hänen kanssaan noudattaa näiden ilmeiden ja eleiden peilaamista ja käyttämistä osana omaa kommunikointia, puhetta, äänenpainoa ja toimintaa.

Muistisairas pystyy aina kokemaan läheisyyttä, aistimaan katseen ja kosketuksen. Parasta mitä hänelle voi antaa, on aikaa olla läsnä.

Mikäli sinulle on epäilyksiä muistin heikentymisestä, ota yhteys omaan terveyskeskukseen. Muistia voi tutkia eri keinoin.

Lähde: Käypähoito-suositus