Kuulon heikkeneminen
Kuulon heikkeneminen voi olla äkillistä tai vähittäistä ja esiintyä vain toisessa korvassa tai molemmissa.
Äkillisen kuulon heikkenemisen syyt vaihtelevat vahatulpasta tai flunssan aiheuttamasta korvien lukkiutumisesta äkilliseen ja pysyvään kuulonmenetykseen. Äkillinen kuulonmenetys voi olla seurauksena myös korvan painevammasta esimerkiksi räjähdyksen tai sukelluksen yhteydessä, tai se voi kehittyä itsestään.
Vähittäisen kuulonmenetyksen syistä yleisin on iän mukana tuleva ikähuonokuuloisuus. Harvinaisempi vähittäisen kuulon huononemisen syy on otoskleroosi.
Mikäli kuulon heikkenemiseen liittyy muita oireita (korvien suhinaa, vinkuna, huimausta) on syytä epäillä sisäkorvan tai kuulohermon vikaa (esimerkiksi Ménièren tauti). Vuoto korvasta taas viittaa korvakäytävän tai välikorvan tulehdukseen.
Altistuminen melulle työssä tai harrastuksissa voi aiheuttaa kuulon heikkenemisen tilapäisesti tai pysyvästi. Vaurion riski kasvaa melun ylittäessä 80 desibeliä, ja riski on sitä suurempi, mitä kovempi ääni on ja mitä kauemmin altistus kestää.
Korvaa ei tule kaivella sen enempää kuin vahan tai muun eritteen poistamiseksi korvakäytävän suulta on tarpeen. Jos korvavaha tukkii korvakäytävän, voi sitä yrittää poistaa käyttämällä apteekista saatavia korvavahan liuottamistippoja, joita laitetaan korvaan yöksi. Aamulla voi liuenneen vahan poistaa varovasti lämpimällä vesisuihkulla.
Nuhan aiheuttaman korvien lukkiutumisen poistamiseksi ei yleensä tarvita hoitoa, mutta lukkiutumista voi yrittää nopeuttaa käyttämällä nenätippoja, jotka supistavat limakalvoturvotusta. Lukkoisuus häviää joka tapauksessa yleensä 1–3 viikossa
Jos korvasta heikkenee äkillisesti kuulo eikä ilmeinen syy ole vahatulppa tai flunssan aiheuttama korvien lukkiutuminen, on syytä hakeutua heti lääkärin arvioitavaksi. Samoin lääkäriin on kiireisesti hakeuduttava, jos korvasta on samanaikaisesti vuotoa, verta tai muuta eritettä.
Myös vähitellen kehittyvä huonokuuloisuus on lääkärin tutkimuksen aihe. Jos tähän liittyy huimausta tai korvien suhinaa tai jos kuulon heikkeneminen on toispuolista, tutkimukseen on syytä hakeutua parin viikon sisällä. Jos taas on kyseessä ilmeinen ikähuonokuuloisuus, tutkimus on tarpeen silloin, kun huonokuuloisuus alkaa haitata.
Miten ikäkuulo huomataan?
Ensimmäisenä oireena on tavallisesti vaikeus ymmärtää puhetta meluisassa ympäristössä. Äänet kyllä kuullaan, mutta niistä on vaikea saada selvää. Tässä vaiheessa kuulo on heikentynyt lähinnä korkeilla taajuuksilla.
Kun kuulon alenema etenee matalammille, 2–4 kilohertsin taajuuksille, ei puheesta tahdo saada selvää hiljaisessakaan ympäristössä. Myöhemmässä vaiheessa vaikeutuu myös äänten tunnistaminen ja paikallistaminen. Ikäkuuloon liittyy usein myös tinnitusta eli korvien soimista
Vastaanotolla tehtävän korvien tutkimuksen lisäksi perusselvittelyihin kuuluu kuulontutkimus. Kuulotutkimuksessa, mitataan äänten johtumista sekä ilman kautta että kallon luita pitkin. Potilaalle tehdään myös äänirautakokeet.
Apua kuulokojeella
30 desibeliä tai sitä suurempi kuulon huononeminen puheäänen korkeuksilla haittaa arkista elämää jo sen verran, että tulee harkita kuulonkuntoutusta kuulokojeella ja muilla apuvälineillä.
Kuulontutkimuksessa siis mitataan sekä puhtaiden äänten kuuleminen että puheenerotuskyky.
Korvaa tutkitaan korvalampulla ja –mikroskoopilla. Joskus tehdään korvien tietokone- tai magneettikuvaus, mutta yleensä näitä ei tarvita.
Kuulokojeen ja muiden apuvälineiden avulla huonokuuloisen elämää voidaan onneksi huomattavasti helpottaa. Kuulokojeen käyttöön täytyy saada riittävästi opastusta.
Kuulokoje säädetään aina yksilöllisesti potilaan tarpeiden ja kuulon mukaan, ja sen käyttöä on opeteltava. Aivoille on annettava aikaa sopeutua uuteen äänimaailmaan eli siihen, miltä äänet kuulostavat kuulokojeella vahvistettuina. Käyttämätön kuulokoje ei auta, ja kojeen satunnainen käyttö vain hidastaa uusiin ääniin tottumista. Kun odotukset ovat realistiset ja kojeen hallinta hyvää, sen käyttökin onnistuu yhä paremmin.
Kuulokojeen lisäksi kuulonkuntoutukseen voidaan tarpeen mukaan yhdistää muita apuvälineitä, kuten televisioon kytkettäviä vahvistimia, ovikellon, puhelimen ja palohälyttimen vahvistimia, täristimiä tai vilkkuvaloja
www.terveyskirjasto.fi