Tutkimus lapsuudessa polioon sairastuneiden
kokemuksista on yhteiskunnallisesti merkittävä

Tutkimuksen taustaa

Poliovirus levisi Suomessa 1940-1960 -luvuilla kosketustartunnan kautta aiheuttaen sairastuneelle kuumetta, päänsärkyä, väsymystä, niskan jäykkenemistä sekä raajojen kipua. Polio oli tuolloin suurin infektiotauti, joka aiheutti lasten halvaantumisen tai kuoleman. Taudin parantamiseen ei ollut olemassa lääkkeitä eikä parannuskeinoja. Polioon sairastuneiden hoito perustui lähinnä lääketieteellisiin kokeiluihin, jotka saattoivat olla traumatisoivia. Rokotuskampanjan alettua vuonna 1957 polio saatiin Suomessa kuriin.
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sairastuneet lapset kärsivät kipua, oman identiteettinsä ja määräysvallan katoamista sekä sosiaalista eristämistä tutusta lähiympäristöstä sekä perheestä. Suomessa ei ole tutkittu polioon sairastuneiden lasten kokemuksia sairastumisesta, hoidosta ja sairauden vaikutuksesta koko perheeseen.

Tutkimus suomalaisten polioon sairastuneiden lasten kokemuksista on tarpeen

Tutkimus suomalaisten lasten kokemuksista sairastumisestaan ja hoidoista 1950-1960 -luvuilla alkoi keväällä 2018. Tutkimukseen on haastateltu lähes 50 polion sairastanutta. Haastattelut on tehty ympäri Suomea. Haastateltavat olivat sairastuneet 9 kk - 14-vuotiaana. Haastattelujen määrä on huikea ja se mahdollistaa monipuolisen kuvan saamisen sairastumisesta ja hoidoista. Haastatteluun osallistuneilla osalla ei ollut jäänyt pysyvää vammaa, toiset olivat vakavasti vammautuneita. Alustavien tulosten mukaan kokemukset jakautuvat akuuttiin vaiheeseen, toipilas/kuntoutusvaiheeseen sekä sopeutumisen aikaan.

Haastateltavien tarve kertoa ja tulla kuulluksi, nähdyksi sekä ymmärretyksi oli suuri. Asioista kertominen oli paikoin haasteellista ei pelkästään traumaattisten kokemusten takia, vaan myös että oli mahdollisuus kertoa asioista, joita ei ollut aikaisemmin käsitellyt näin syvällisesti. Itkeminen oli puhdistavaa, elettyjen kokemusten järjestämistä osaksi omaa elämää myös tässä hetkessä.

Alustavasti voidaan todeta, että kaikkien haastateltavien kertomuksissa on löydettävissä yhteisiä kokemuksia lapsuudesta ja lapsen asemasta sekä perheiden omista sisäisistä tavoista ja kyvyistä käsitellä vaikeita tapahtumia. Niin ikään yhteistä on sodan jälkeisen ajan heijastuminen hoitamiseen ja perheisiin sekä hoitotyön kulttuuriin 1950-1960 -lukujen suomalaisissa hoitolaitoksissa.

Suomessa ei ole tutkittu polioon sairastuneiden lasten ja heidän sisarustensa kokemuksia. Tämän tutkimuksen tekeminen on siksi yhteiskunnallisesti ja kulttuurihistoriallisesta merkittävää.  Kansainvälinen liikkuvuus nostaa riskiä poliotaudin leviämiselle. Lasten rokottamattomuus on tullut yleiseksi ilmiöksi. Tutkimuksesta saatavaa kokemustietoa sairastumisesta, hoidoista ja kuntoutuksesta voidaan hyödyntää myös tänä päivänä muiden vammautuneiden ja vakavasti sairastuneiden hoidossa. Voidaan myös ajatella, että tieto poliolasten kokemuksista antaa peilauspinnan kaikkien 1950-1960 -luvuilla vammautuneiden lasten hoitoon.

Myös sisarusten kokemuksilla on myös suuri merkitys

Tutkimukseen osallistuneita sisaruksia on jo yli 10. Sisarusten kokemukset ovat myös merkittäviä, sillä he täydentävät omilla kokemuksillaan niitä aukkoja, joita polion sairastunut ei voi tietää. Tällaisia ovat esimerkiksi perheen suru, perheen sopeutuminen ja polion vaikutus myös sisaruuteen. Näin täydentyy näkemys polioon sairastumisen merkityksestä koko perheelle ja lapsuudesta vakavasti sairastuneiden kodeissa 1950-1960 -luvuilla.

Tutkimuksen tämän hetkinen tila ja seuraavat vaiheet

Tutkimuksessa analysoidaan tällä hetkellä poliolasten kokemuksia. Tarkemmat tutkimustulokset polion sairastaneiden kokemuksista valmistuvat syksyllä 2019. Haastattelujen analyysin jälkeen tutkimusaineistoa kerätään vielä sairaaloiden arkistoista. Tutkimuksen eri vaiheet jäsentyvät kokonaisuudeksi vuonna 2020.

Tutkijan kiitokset!

Sydämellinen kiitos teille kaikille, jotka avasitte kotinne ja sydämenne minulle. Niin polion sairastaneet kuin sisaruksetkin. Kiitos luottamuksestanne kertoa minulle hyvinkin vaikeita asioita. Rohkeutenne ansiosta yhdessä paljastamme suomalaisille sellaista, mitä ei aikaisemmin ole tiedetty!

Tutkimusterveisin

Minna Elomaa-Krapu
post doc tutkija
Tampereen Yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

minna.elomaa-krapu(a)metropolia.fi

 

-ylös-

-takaisin-