Polion myöhäisoireyhtymä ja anestesia.

Osallistuessani erinomaiseen polioseminaariin lokakuun alussa v. 2003 opin paljon uutta ja tärkeää asian tiimoilta. Minua jäivät kuitenkin vaivaamaan muutamien polion sairastaneiden henkilöiden kertomat epämiellyttävät kokemukset leikkaukseen liittyneestä anestesiasta ja lähinnä siitä heräämisestä. Koska olen alan asiantuntija, haluan selvittää nykyaikaiseen anestesiaan liittyviä tosiasioita.

Mitä anestesia tarkoittaa?
Anestesia tarkoittaa kivuttomuutta ja tunnottomuutta, joka saadaan aikaan nukuttamalla potilas (yleisanestesia) tai puuduttamalla osa elimistöä. Anestesian aikana potilaalle voidaan suorittaa leikkaustoimenpiteitä. Hyvin toteutettu anestesia tarkoittaa myös mahdollisimman kivutonta olotilaa leikkauksen jälkeen nukutuksen tai puudutuksen päätyttyä. Jotkut potilaat, kuten selkäydinvammaiset eivät tunne kipua halvaantuneella alueella, ja heille voidaan tehdä leikkaus tunnottomille alueille ilman anestesiaa. Poliossa sitä vastoin on kyse motoristisesta hermovauriosta tunnon säilyessä normaalina. Poliopotilas tarvitsee aina hyvän, riittävän anestesian. Sekä potilaan että lääkärin kannalta olisi epämiellyttävintä, jos potilas kertoisi heränneensä kesken toimenpiteen tai tunteneensa kipua sen aikana. Anestesian tarkoitus on myös hyvien työskentelyolosuhteiden luominen kirurgille.

Potilaat
Anestesialääkäri kohtaa työssään potilaita, joiden sairaudet vaihtelevat laidasta laitaan. Potilaalla voi olla myastenia, multippeliskeroosi, Alzheimerin tai Parkinsonin tauti, epilepsia, masennus, skitsofrenia, onorexia, Downin syndrooma, alkoholismi tai huumeongelma. Potilas voi olla suunnattoman lihava tai sairaaloisen laiha, CP-vammainen, kehitysvammainen tai autistinen lapsi. Näiden perussairauksia lisäksi potilaalla voi olla sydän- ja verisuonisairaus, hengityselinsairaus, hormonaalinen sairaus kuten diabetes, vaikea tulehdus, elimistön kuivuminen j.n.e. Tässä yhteydessä mainittakoon vielä mahdollinen polio myöhäisoireyhtymä. Lisäksi on se kirurginen vaiva, jonka takia leikkaus ja anestesia katsotaan tarpeellisiksi. Kaikilla potilailla on omat erikoispiirteensä ja –tarpeensa kuten polion sairastaneillakin. Kaikille yhteistä on, että heille on annettava turvallinen ja miellyttävä anestesia.

Esitiedot
Anestesialääkäri haastattelee potilaan aina ennen leikkausta. Joskus haastattelun tekee hoitaja. Tällöin halutaan tiedot potilaan aikaisemmista sairauksista, kuten polio, tehdyistä leikkauksista, allergioista ja potilaan käyttämistä lääkkeistä. Niitä lääkkeitä, jotka saattavat vaikuttaa anestesian kulkuun on yllättävän vähän. Potilaista otetaan sairaalaan tultaessa perustutkimukset. Jos haastattelun perusteella tarvitaan lisätutkimuksia, kuten keuhkojen toimintakokeita, ne tehdään ennen leikkausta. Haastattelun yhteydessä potilaalle määrätään esilääkitys annettavaksi noin tuntia ennen leikkaussaliin vientiä. Esilääkityksen tarkoitus on rauhoittaa potilas ja se on aina osa anestesiatapahtumaa.

Nukutus
Nykyaikaiseen yleisanestesiaan käytetyt lääkkeet ovat äärimmäisen lyhytvaikutteisia. Ne ovat niin lyhytvaikutteisia, että suuri osa leikkauksesta voidaan tehdä n.s. päiväkirurgisina toimenpiteinä. Se tarkoittaa, että potilas herää välittömästi toimenpiteen päätyttyä ja voidaan lähettää kotiin muutaman tunnin kuluttua.

Yleisanestesia koostuu kolmesta osasta: uni, kivun lievennys ja lihasrelaksaatio (=lihasvoiman lamaaminen). Uni saadaan aikaan yleensä suonensisäisillä lääkkeillä ja unta jatketaan joko samalla lääkkeellä tai anestesiakaasuilla. Unilääkkeen tarve pienenee, kun kipulääkettä lisätään. Hyvä lihasrelaksaatio tarvitaan hengitysputkien viemiseksi henkitorveen ja se on välttämätön tietyissä leikkauksissa koko toimenpiteen ajan.

Anestesian aikana potilasta valvotaan monin eri tavoin: sydän, verenpaine, hapetus, hengityskaasut, lämpötila. Anestesian riittävyyden tai syvyyden valvontaan on jo kehitetty laitteita ja lääkkeitä annostellaan kunkin potilaan tarpeen mukaan. Lihasrelaksaation astetta mitataan koko toimenpiteen ajan neurostimulaattorilla. Mittaus tapahtuu ihon kautta hermoa ärsyttämällä. Lääkettä annetaan lisää sen jälkeen, kun neurostimulaattori osoittaa lihasrelaksaation riittämättömäksi. Mikäli neurostimulaattori osittaa lihaslamaa leikkauksen päättyessä, lihasvoima palautetaan antamalla vasta-ainetta. Potilas herätetään vasta sen jälkeen, kun neurostimulaattorin mukaan lihasvoima on palautunut entiselleen eli nukutusta edeltävälle tasolle.

Leikkauksen aikana ja sen jälkeen lämmön hukka estetään käyttämällä lämpöpeitteitä. Polion myöhäisoireyhtymää sairastavien, kylmän arkojen potilaiden lämmön turvaaminen tehdään erittäin huolella.

Herääminen
Herääminen on hyvin yksilöllistä. Kuten jokainen kotipiiristään tietää, koko perhe ei pomppaa ylös samalla kellonlyömällä. Joku herää jo ennen kellon soittoa, kun viimeinen torkkuu vielä aamiaispöydässä.

Näin on myös nukutuksen jälkeen. Joku nukkuu kauemmin kuin toinen. Väliäkö sillä, jos potilas torkkuu vaikka tunnin kauemmin kuin vieruskaverinsa. Häntä tarkkaillaan heräämössä sen verran kauemmin. Ketään ei lähetetä leikkausosastolta pois, ennen kuin hän on täyttää tietyn heräämisen kriteerit.

Nukutukseen ei liity muistin huononemista. Se on todettu monissa tutkimuksissa. Sen sijaan nukahtamis- ja heräämisvaiheesta potilaille jää usein hajanaisia, epätarkkoja muistikuvia. Herätessään potilas toistaa usein samoja kysymyksiä: paljonko kello on, kauanko leikkaus kesti, menikö kaikki hyvin. Joskus potilas toteaa leikkauksen jälkeisenä päivänä, ettei muista koko leikkaussalikäynnistä yhtään mitään, vaikka kaikki heräämisen kriteerit ovat kunnossa. Ohimenevää muistamattomuutta voi esiintyä kellä tahansa eikä se liity tiettyyn potilasryhmään eikä missään tapauksessa polion myöhäisoireyhtymään. Pysyvää muistin huononemista ei anestesiaan liity. On tietysti ikävä, jos valvontaan liittyvät toistuvat kehotukset kuten aukaiskaa silmät, hengittäkää syvään, liikutelkaa jalkojanne, onko teillä kylmä j.n.e. jäävät muistiin epämiellyttävänä kokemuksena.

Puudutus
Puuduttamalla saadaan aikaan anestesia rajatulle alueelle. Puudutus voi olla paikallinen tai ulottua koko raajaan tai alavartalon alueelle. Tyypillisiä puudutuksessa suoritettavia leikkauksia ovat raajoihin kohdistuvat toimenpiteet. Puudutteet ovat turvallisia aineita, jotka eivät vahingoita hermoja. Ne sopivat myös polion sairastaneille. Puudutuksen kesto riippuu käytetystä puudutusaineesta, mutta yksilölliset vaihtelut ovat yllättävän suuria. Henkilökohtaisesti kerron usein potilaalle, että on parempi olla puutuneena tunti liian kauan kuin 5 minuuttia liian vähän. Pitkävaikutteisia puudutteita käyttämällä leikkauksen jälkeinen kipu voidaan estää tuntien ajaksi. Puudutuksen aikana potilas on periaatteessa hereillä esilääkkeen vaikutuksen alaisena. Jos potilas haluaa nukkua, hän voi saada kevyen unilääkkeen ja olla normaalin yöunen kaltaisessa unessa koko toimenpiteen ajan.

Hengityksen vajaatoiminta
Jos potilaalla on ollut hengityshalvaus, hänen hengitystoimintansa on syytä selvittää toimintakokein ennen leikkausta. Raajoihin kohdistuvat toimenpiteet voidaan tehdä puudutuksessa, jolloin hengitykseen ei kajota. Jos suorituskyky on äärirajoilla ja tarvitaan yleisanestesia, on varauduttava hengityksen avustamiseen leikkauksen jälkeen. Tilanne voi tulla eteen esimerkiksi suurien vatsan alueen ja selkärankaan kohdistuvien leikkauksien yhteydessä. Nyt muistutan, että anestesialääkärit ovat lääkäreistä kaikkein parhaiten perehtyneet akuutin hengitysvajauksen hoitoon. Kun sairaalassa millä osastolla tahansa potilaan hengitys osoittautuu riittämättömäksi, kutsutaan paikalle anestesialääkäri tilannetta arvioimaan ja hoitoa järjestämän. Voin vakuuttaa, että leikkauksen jälkeen jokaisen potilaan, niin polioiden kuin muidenkin, hengitystä valvotaan huolellisesti. Tarvittaessa on aina valmius avustaa hengitystä erilaisin laittein tai vaikeammissa tapauksissa siirtää potilas teho-osastolle.

Jos potilas pärjää normaalissa elämässä ja siihen liittyvässä rasituksessa, hän kestää tavalliset raajojen ja alavatsan leikkaukset ilman hengityskomplikaatioita. Suuret vatsan ja rintakehän alueelle kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat hengitystoimintaan huomattavasti enemmän kuin nykyaikaiset äärimmäisen lyhytvaikutteiset nukutusaineet ja saattavat vaatia hengityksen avaamista kellä tahansa potilaalla.

Leikkauksen jälkeinen kipu
Toipumisen kannalta on erinomaisen tärkeää, että leikkauksen jälkeen kipu hoidetaan tehokkaasti myös polion sairastaneilla. Tavanomaisten kipulääkkeiden lisäksi anestesialääkärillä on taito kestomenetelmien avulla lääkkeitä ja puudutteita hyödyntäen poistaa kipua vuorokausien jopa viikkojen ajan.

Lopuksi
Lähes 40 vuoden kokemuksella voin kertoa, että polion myöhäisoireyhtymää sairastavien potilaiden anestesia ei käytännössä poikkea ns. terveen henkilön anestesiasta, vaikka heillä onkin tiettyjä pysyväismuutoksia elimistössä. Leikkaukset ovat erilaisia ulottuen vaivaisen luusta suuriin keskushermoston toimenpiteisiin. Niihin liittyvät riskit ovat erilaisia. Toivon polion myöhäisoireyhtymää sairastavien luottavan anestesialääkäriinsä. Antakaa hänen koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella tehdä valinta teille parhaiten sopivasta anestesiamuodosta. Voin vakuuttaa, että tämän päivän äärimmäisen lyhytvaikutteisilla anestesia aineilla ja nykyaikaisilla valvontalaitteilla toteutettuna anestesia on turvallista myös polion myöhäisoireyhtymää sairastavilla potilailla.

Marjatta Tuominen
Anestesiologian dosentti.

- back -