POLIOVIRUS löydetty Tampereella
Tampereella etsitään henkilöä, joka erittää ulosteen kautta poliovirusta jätevesiin todennäköisesti tietämättään. Kyseistä henkilöä on etsitty joulukuusta 2008 lähtien, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suolistoyksikön päällikkö Merja Roivainen.
- Kaiken kaikkiaan Tampereen jätevedestä on löytynyt yli 70 polioviruskantaa, joita kutsutaan lyhenteellä VDPV. Ne kaikki ovat saaneet alkunsa kolmetoista vuotta vuotta sitten elävän poliovirusrokotteen saaneen henkilön suolistossa, Roivainen kertoo.
Ei tiedetä, onko virusten nykyinen levittäjä rokotteen saanut henkilö vai onko levittäjä saanut tartunnan rokotteen saaneelta ihmiseltä. Joka tapauksessa annettu rokote ei ole ollut suomalainen.
- Tapaus on maailman mittaluokassa ainutlaatuinen. Mistään ei ole aiemmin löydetty tapausta, jossa sama ihminen erittäisi kolmea eri virustyyppiä, Roivainen kertoo. Merja Roivaisen mukaan pahimmillaan voisi käydä niin, että joku altistuu levittäjän erittämälle poliovirukselle.
- Jos kyseessä on henkilö, jolla on kontakteja rokottamattomiin lapsiin, riski on suurempi, Roivainen sanoo. Viruksen erittäjä voi sairastua myös itse. Jos poliorokotukset ovat kunnossa, suojan pitäisi olla riittävä viruksia vastaan.
Merja Roivaisen mukaan kyseessä on uusi biologinen ilmiö, joka on havaittu villipolioviruksen hävitysohjelman käynnistyttyä. Hävitysohjelma etenee hyvin, mutta ongelmia aiheutuu, jos tietyn alueen rokotekattavuus heikentyy ja joku samaan aikaan erittää rokotteesta saatua virusta. Silloin pelkona on, että poliovirus lähtee kiertämään väestössä.
- Jostain syystä toisinaan, silloin jos ihminen sairastaa immunipuutostautia, hän voi jäädä erittämään virusta pitkään, jopa loppuelämäkseen. Sellaiselle, joka tietää sairastavansa immuunipuutostautia, ei anneta elävää poliorokotetta missään päin maailmaa, Roivainen kertoo.
Tampereen henkilö voikin sairastaa immuunipuutostautia tietämättään, jos puutos on hyvin lievä. Teoriassa viruksen erittäjän voisi saada selvitettyä seuraamalla tarpeeksi pitkään jätevesiputkia, Roivainen kertoo. Sitä kautta voitaisiin saada rajattua maksimissaan 500 ihmisen asuinalue, jolla erittäjän tiedetään asuvan. Jos kaikki nämä henkilöt testattaisiin heidän suostumuksellaan, erittäjä voisi löytyä. Tampereella tässä ei ole kuitenkaan onnistuttu. Viruksen erittäjä pyritään löytämään pitämällä sairaalahenkilökunta valppaana immuunipuutostautien varalta.
Teksti: PO
Vielä ei ole tarpeeksi aineistoa kokonaiseen poliokirjaan,
mutta sentään verkkosivut www.poliotarinoita.net
Kaikki tarinat
lyhentämättöminä mukaan
Poliolehden numerossa 2/2005 kerroin sivulla 20 hankkeesta, jonka tähtäimessä on koota poliokokemuksia kirjaksi. Pian artikkelin ilmestymisen jälkeen sekä sähköpostiluukku että oikea postiluukku alkoivat rapista lupaavasti. Polioselviytyjien kertomukset ovat hyvin koskettavia ja erilaisia. Mitä useamman tarinan luin, sitä enemmän alkoi tuntua, että kirjasta ei tulisi hyvää alkuperäisen suunnitelman mukaan tehtynä. Tarinoiden silppuaminen ja sullominen 150-sivuiseksi kirjaksi tekisi huutavaa vääryyttä polioselviytyjien kokemuksille.
Edessä oli ongelma: miten saada kaikkien kertojien lyhentämätön tarina julki. Ratkaisuksi ilmaantui kaikkien aineistojen ääretön kita – internet. Sinne mahtuu ketterästi tuhat ja yksi tarinaa. Kukaan ei jää varjoon, koska kaikki polion sairastaneet pääsevät tasapuolisesti esiin omalla äänellään. Kun ujoimmatkin jäsenemme huomaavat, mitä toiset ovat kirjoittaneet, he voivat innostua kertomaan oman tarinansa. Ketään ei pidä hoputtaa.
Tarinavarasto voi täydentyä nettisivuilla kaikessa rauhassa. Aivan erityisesti odotan toisaalta niiden tarinoita, jotka tarvitsivat tukea hengittämiseen. Myös lukuisissa leikkauksissa olleiden kokemukset puuttuvat toistaiseksi. Kun tarinoista on vuosien saatossa kehkeytynyt monipuolinen kokonaisuus, joku saattaa innostua kokoamaan aineistosta perinteisen kirjan. Ihannetapauksessa jokin kustantaja innostuu projektista.
Väliaikaiskopioita tulostettavissa
Tärkeintä on, että pääsemme julkaisemisen alkuun. Kirjaa odotellessa halukkaat voivat kopioida tai tulostaa itselleen kertomuksista oman kappaleen tai parhaat palat. Tyylikkäät nettisivut todistavat nuorisolle, ettei tässä homekorvia olla, vaikka hieman kehnosti kuljetaankin. Niinpä tietokoneettomat voivat pyytää tuttavia tai jälkikasvua tulostamaan leikekirjan, vaikkapa merkkipäivälahjaksi. Lapsille voi antaa sivujen lukemista ”läksyksi”, vaikka sivuilla ei vielä omaa tarinaasi olisikaan, tai ehkä juuri siksi. Tulostamisen helpottamiseksi pyrimme kesän aikana saamaan tekstit ns. pdf –tiedostoiksi.
Painettua kirjaa on monesti vaikeaa metsästää kirjastosta, joten suuri yleisö ei löydä kirjaa helposti. Netin postipoika tuo kiinnostavan kokemuksen muutamassa sekunnissa halukkaiden ulottuville. Kansallisarkisto kopioi suomalaisia verkkosivuja automaattisesti ja säännöllisesti, joten kertomuksia ei tarvitse lähettää sinne erikseen. Linkkien kautta voimme saada aineistolle tuhansia uusia lukijoita, opiskelijoista omiin sukulaisiin. Kukaties joku heistä innostuu kertomaan, millaista oli olla polioselviytyjän läheinen.
Jäsennellyt kertomukset
Koska tietokonenäytöltä on hankalaa lukea pitkiä tekstipätkiä, tarinat on lohkottu loogisiksi luvuiksi eli nettisivuiksi. Pyrimme siihen, että ”sisällysluettelon” avulla on helppo löytää kaikki ne polioselviytyjät, jotka ovat olleet kuntoutuksessa vaikkapa Käpylässä, tai ammattikoulussa Järvenpäässä tai Sätkällä. Myös eri elämänvaiheet on pyritty jaottelemaan omiksi luvuikseen, kuten aika ennen sairastumista, akuuttivaihe, kuntoutus. Myös ammatinvalinta, työelämä ja perhe-elämän vaiheet on yritetty saada näkyviin. Polion myöhäisoireet ja eläköityminen tuntuvat niputtuvan samoihin lukuihin.
Esimerkkinä netissä ilmestyneistä tarinoista on tässä numerossa nimimerkki Runotytön kaksi ”lukua”, jotka käsittelevät sairastumista ja kuntoutusta Käpylässä. Nettiversioon on tehty lukemista helpottavat väliotsikoinnit. Runotyttö on muistellut vaiheitaan yksityiskohtaisesti, mikä on hyvä. Joku toinen haluaa kertoa ehkä vain muutamasta tuokiosta tai elämästään lyhyesti ja ytimekkäästi.
Näin tuot oman tarinasi yhteiseen kekoon
On tärkeää, että tarinassa on kirjoittajasta itsestään mukavaltatuntuva ja osuva nimimerkki, tyyliin Runotyttö, Uudisraivaaja, Nappisilmä, Vikkelä, Tasoitusmerkki, Vesimies. Nimimerkki voi myös olla lempinimi tai lyhennys omasta nimestä. Nimimerkin takana oleva henkilöllisyys jää vain minun tietooni.
Paras ja nopein tapa saa kokemukset ”julkaistuksi” on kirjoittaa ne muistiin tietokoneella. Jos käytössä ei ole omaa konetta, ehkä joku ystävä, sukulainen tai peräti lapsenlapsi voi auttaa, jolloin syntyy yhteinen projekti. Kertomuksiin on hyvä tehdä väliotsikoita. Tekstikappaleet kirjoittaan yhtä pötköä ja vain kappaleiden loppuun tulee kaksi rivinvaihtoja. Tarinat ja kuvat (mielellään gif -muoto) voi lähettää tarkoitukseen luotuun osoitteeseen toimitus@poliotarinoita.net liitetiedostona. Mac -kansa mieluiten sähköpostiviestin sisällä.
Toinen tapa tallentaa kokemuksia on käyttää kirjoituskonetta. Kirjoituskonetta siksi, että tekstin voi helposti skannata tietokoneelle. Jos ei ole ketään läheistä, joka voisi kirjoittaa sanellun tai käsin kirjoitetun tekstin puhtaaksi, kukaties joku paikallisyhdistyksen ihmisistä voi auttaa. Jos mitään muuta keinoa ei ole, omat polio kokemukset voi kertoa nauhalle, josta ne puretaan sitten, kun aikaa ja voimia riittää. Saneltuja nauhoja ei kuitenkaan kirjoiteta lyhentämättöminä, vaan niistä poimitaan vain joitakin kohtia. Aineiston voi lähettää osoitteella
Tuija Matikka
Asemankatu 50, 05900 Hyvinkää
Puhelin 0400 800 150
linkki sivuille
Poliolehti sivuille
